Paahdetut uunikasvikset

Paahdetut uunikasvikset on helppo ja maistuva lisuke ruokaan kuin ruokaan. Punasipuli ja omena tuovat mukavasti makeutta sekaan.

Kuori ne kasvikset, jotka vaativat kuorimista. Pilko kasvikset sormiruokailjalle sopiviksi paksuhkoiksi tikuiksi tai lohkoiksi, jotka ovat sormiruokailijan kämmentä pidempiä. Lado uunivuokaan sekaisin ja ripottele päälle yrttejä ja oliiviöljyä. Laita uuniin noin 200 astetta noin tunniksi. Jos mahdollista, sekoita kerran paahtamisen aikana.

Ainekset

Suosikkikasviksia ja -juureksia (esim. porkkana, peruna, lanttu, kesäkurpitsa, paprika, punasipulia)
(Omena)
(Valkosipulin kynsiä)
Oliiviöljyä
Yrttejä

Vinkki:
Vaihtelua kasviksiin saat sekoittamalla oliiviöljyyn lusikallisen pestoa ja hieromalla tämän kasvisten päälle.

Ihanan syksyinen jauheliha-juuresmureke

Punajuuri tuo ihanan makean säväyksen lihamurekkeeseen. Uunivuuallisesta muhevaa mureketta syö pieni perhe parikin päivää ja päivän kasvisannoskin täyttyy huomaamatta.

Löysin jauheliha-juuresmurekkeen reseptin Ruokalasta, kun kaipasin vaihtelua vakiojauheliharuokiini. Perusideana on tehdä mureketaikina raasteista, jauhelihasta ja kananmunista. Meidän versioomme tuli punajuurta, perunaa, porkkanaa, yrttejä sekä sipulisilppua, mutta tätähän voisi kokeilla vaikka lantullakin. Oikaisin sen verran, että käytin taikinaan edelliseltä aterialta ylijääneet keitetyt perunat ja porkkanat muussattuna, joten raastamiseen ei kulunut niin kauaa aikaa.

Vinkki: Kun raasteet ovat valmiina, ota taapero mukaan taikinan tekoon. Taapero auttaa mielellään kananmunien särkemisessä ja taikinan sekoittamisessa.

Jauheliha-juuresmureke
(Resepti Ruokalasta)

1 porkkana, 1 punajuuri ja 2 perunaa raastettuna
1 iso sipuli silputtuna
400 g jauhelihaa
2 kananmunaa
Mausteina valkosipulia, yrttejä, pippuria

Sekoita ainekset yhteen taikinaksi. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää kananmuna. Taputtele taikinasta uunivuokaan "pötkylä" ja paista 225 asteessa 45-60 minuuttia.

Sormiruokailijan annos
Mureke sopii sormiruokailijalle sellaisenaan. Tarjoile lisukkeeksi vaikkapa makaronia, raejuustoa ja vihanneksia.

Huom! Punajuurta (eikä lanttua) ei suositella alle 1-vuotiaille nitraatin vuoksi.

Siken sämpylät sopivat sormiruokailijallekin

Hyvää lisäaineetonta ja vähäsuolaista leipää on välillä vaikea löytää kaupan hyllyltä. Terveellisempää saisi itse tekemällä, mutta leivän leipominenhan on aikaavievää puuhaa, eikös... Onneksi on Sikke Sumari, jonka sämpyläresepti sopii täydellisesti kiireiseen taaperoarkeen!

Siken sämpyläresepti on siitä ihana, että sen sekoittaa nopeasti kulhossa illalla ja aamulla taikinasta otetaan reilulla otteella kauhallisia suoraan leivinpaperille. Ei tarvitse sotkea käsiä eikä pyöritellä palloja. Lisäksi reseptiä voi muunnella oman maun ja kaapin sisällön mukaan: meillä taikinaan käytetään jauhopussien jämät sekä tyhjennetään alunperin puuroa varten ostettua tattarihiutalepakettia. (Tattaripuuro ei oikein uponnut, mutta sämpylöihin se tuo ihanasti makeutta.)

Ainekset
7,5 dl vettä
25 g hiivaa
(1,5 rkl suolaa - meillä ei käytetä)
n. 13 dl erilaisia jauhoja, vähintään puolet vehnää
> sekoitetaan illalla ja laitetaan jääkaappiin
> aamulla 230-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi

Annetaanpa Siken kertoa loput

Sikke vinkkaa muuten reseptin keskustelussa, että taikina säilyy jopa viikon jääkaapissa kevyesti peitettynä. Voisikin tehdä kerralla tuplataikinan, ja ihanien sämpylöiden tekeminen on vieläkin nopeampaa!

Tacoja taaperoille kahdella salsalla

Taaperot ja äidit kokoontuivat tällä kertaa yhteen tex mexin merkeissä. Tarjolla oli tacokuoria, jotka täytettiin oman maun mukaan mangosalsalla, tomaattisalsalla, guacamolella, jauhelihakastikkeella, pikkuporkkanoilla, kukkakaalilla, kurkuilla ja (hätävaraksi tehdyllä) makaronilla (!). Ei ehkä kovin perinteistä tex mexiä, mutta maku ja seurahan ovat tärkeimpiä!

Ainekset

3 tomaattia
1 kurkku
1 paprika
3 punasipulia
muutama valkosipulinkynsi
2 avokadoa
1 porkkana tai pussillinen pikkuporkkanoita
kukkakaalia muutama kukinto per syöjä
pussillinen pakastemangoa
korianteripuska
basilikapuska
limettimehua
sitruunamehua
1 purkki tomaattimurskaa
700 g jauhelihaa
1 prk creme fraichea
lehtisalaattia
taco-kuoria tai tortillalettuja

Mausteet: chilijauhetta, juustokuminaa, oliiviöljyä, mustapippuria, suolaa

Huh, melkoinen lista kaikkea. Siksipä laitankin tähän ennen reseptejä valmisteluohjeita. Tässä järjestyksessä ehdit tekemään kaiken päikkäreiden aikana, kun olet ripeä!

Ota valmiiksi pienet kulhot eri aineksille. Pilko tomaatit ja paprika pienehköksi silpuksi, tee kurkusta kurkkutikkuja, silppua sipuli pieneksi ja murskaa valkosipulinkynnet. Silppua korianteri ja kourallinen basilikaa. Sulata mangot vaikkapa uunivuuassa.

Sitten aloitetaan kokoaminen.

Mangosalsa

(Ohje Sivumaku-blogista)

Pussillinen pakastemangoja
Kourallinen punasipulisilppua
Vajaa puolet korianterisilpusta
2 rkl limettimehua
(Ripaus chiliä)
1 tl suolaa

Pilko mangokuutioita hieman pienemmiksi. Nappaa sekaan kourallinen punasipulisilppua ja toinen kourallinen korianterisilppua. Mausta limettimehulla ja suolalla ja sekoita. Jätin chilin pois, koska en ollut varma, mitä taaperot olisivat siitä pitäneet. Laita jääkaappin maustumaan.

Tomaattisalsa

(Muunnelma Kotikokki.netin reseptistä)

Tomaattisilppua
Sipulisilppua
Basilikaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä
Sitruuna- tai limettimehua

Sekoita tomaatti- ja sipulisilppu keskenään ja mausta pippurilla, basilikalla, oliivöljyllä ja sitruunan tai limetin mehulla. Laita jääkaappiin maustumaan.

Guacamole

(HS Ruoka -ohjeen mukaan paitsi että jätin tomaatit pois)

2 avokadoa
kourallinen sipulia
1-2 valkosipulin kynttä
¼ tl suolaa
1 rkl sitruunan mehua
½ tl chilimausteseosta
loput korianterisilpusta

Halkaistuista avokadoista kaivetaan lusikalla hedelmäliha, lisätään sipulit ja mausteet ja sekoitetaan. HS neuvoo käyttämään vaikkapa sauvasekoitinta, mutta päikkäreiden aikaan haarukalla mössöäminen sai riittää.

Tomaattijauhelihatäyte

(Tämä täyte on sovellettu yhdistelemällä Kotikokki.netin tortillatäytteestä ja Sivumakua-blogin chilisestä tomaattikastikkeesta helpoimmat ja ehkäpä varman päälle lapsilla sopivimmat ainekset)

loput sipulisilpusta
paprikasilppu
loput valkosipulisilpusta
tilkka oliiviöljyä
1 prk tomaattimurskaa
paketillinen jauhelihaa
ripaus chilimaustetta
1 rkl juustokuminaa
ripaus mustapippuria ja suolaa

Kuullota sipulit ja paprika tilkassa oliiviöljyä. Kaada seos johonkin astiaan ja paista jauheliha samassa pannussa. Lisää tomaattimurska, juustokumina, mustapippuri, suola ja sipuli-paprikasilppu. Jos chilin tarjoaminen lapsille epäilyttää, anna kastikkeen hautua jonkun aikaa tällaisenään ja ota lapsille erilliseen astiaan kastiketta ennen chilin lisäämistä. Lisää chili ja anna hautua vielä hetki.

Tomaattikastikkeen hautuessa keitä lisukkeet: pikkuporkkanat ja kukkakaali yhdessä kattilassa ja makaroni toisessa. Laita myös taco-kuoret uuniin lämpiämään.

Sormiruokailijan annos

Taco-kuori toimii kätevästi hauskana lautasena, jonka voi lopuksi syödä. Laita pohjalle jotakin kosteaa kuten kastiketta, creme fraichea tai guacamolea, jotta pohja pehmenee ja kokoa sitten kuoreen muut täytteet sormiruokailijan maun mukaan. Lisää pyydettäessä ;)

Täytyy myöntää, että olin chilin kanssa turhankin varovainen, kun en sitä itsekään juuri käytä. Maistuuko tulinen ruoka sinun lapsellesi?

Kesäkurpitsaa ja kananmunia - siis pihvejä!

Toisinaan jääkaapista ei löydy juuri mitään, ja pää lyö tyhjää - mitä näistä nyt nopeasti valmistaisi. Tällä kertaa kaapissa oli kesäkurpitsaa ja kananmunia. Voisiko näistä saada jotakin? Syötin hakukoneeseen sanat kesäkurpitsa ja kananmuna ja muutaman hakutuloksen selailtuani löysin ohjeen kesäkurpitsa-halloumipihveistä. Muistin, että kesän grillauksista meillä oli jäänyt kaappiin vielä pala halloumia, joten tässäpä sitten kunnon jääkaapin jämien tyhjennysruoka. 

Pihveistä tulee muuten erittäin suolaisia, joten alle 1-vuotiaalle en näitä antaisi. Pitääkin kokeilla, onnistuisivatko pihvit vaikkapa raejuuston kanssa.

Ainekset

1 kesäkurpitsa

1 kananmuna

150 g halloumia

oliiviöljyä paistamiseen

Raasta kesäkurpitsa ja halloumi ja sekoita ne keskenään. Raastettu kesäkurpitsa on aika vetistä, joten kannattaa jättää taikina hetkeksi lepäämään, jotta vesi valuu astian pohjalle ja saat taikinasta tiiviimmän (huomasin tämän ihan sattumalta, kun taikina todellakin jäi "lepäämään" Pikkupöllön vaatiessa hieman enemmän huomiota). Muotoile pieniä lättäniä pihviä ja paista pannulla pari minuuttia molemmin puolin. Reseptin lime-jogurttikastikekin vaikutti herkulliselta, mutta eihän meillä semmoisia tähän ex tempore -kokkaukseen ollut varattuna. 

Sormiruokailijan annos

Pihvit sopivat sellaisenaan syötäväksi. Nämä ovat niin hyviä, että tekisi mieli syödä vaikka kuinka monta, mutta suolaisuutensa takia kannattaa rajoittaa pihvien syömistä. Lisukkeena voi tarjota vaikkapa makaronia, tomaattia ja kurkkua, niin masu täyttyy muustakin. 

Kesäistä pikaruokaa: kampelaa ja kasviksia

Kampelafileiden valmistaminen saattaa kuulostaa aikaavievältä, mutta oikeasti tämä ruoka valmistui noin vartissa. Höysteeksi höyrytettyjä kasviksia ja tomaattiohrattoa.

Ainekset

Kampelafileitä 1-2/syöjä
Ruisjauhoa (suolaa)
Voita paistamiseen
Parsakaalia
Paprikaa
Myllärin Luomu tomaattiohrattoa

Valmistelut voi aloittaa aamupuuron aikaan: kun puuro kiehuu, revi ja huuhtele parsakaalin kukinnot sekä pilko paprika suikaleiksi. Laita kasvikset höyrytyslävikköön ja nosta kattilaan, jossa on lähes lävikköön asti vettä. Kansi päälle ja kiehuta aamupuuron syömisen ajan. Jätä kansi päälle, mutta sammuta levy.

Kun alatte olla nälkäisiä, laita tomaattiohratto kiehumaan ja ota kampelafileet esille. Sulata reilu nokare voita paistinpannulla. Pyöritä fileet ruisjauhossa (johon voit halutessasi ripaista vähän suolaa) ja paista pannulla pari minuuttia per puoli kunnes kala alkaa "hajota". Muista välillä sekoitella tomaattiohrattoa, sillä se tarttuu herkästi pohjaan.

Sormiruokailijan annos

Ota tomaattiohrattoa lautaselle jäähtymään (laita tarvittaessa lautanen jääkaappiin)
Ota paksuhko kampelafilee ja kaaputa sen sisältä pehmeää kalaa lautaselle. Poista ruodot.
Lisää kasvikset lautaselle.

Ota tomaattiohrattoa lisää jäähtymään, sillä meillä se osoittautui hittiruuaksi ensimmäisellä kokeilukerralla. Aiemmin olen kokeillut maustamatonta ohralisuketta, mutta tämä valmiiksi maustettu maistui paremmin.

Huom! Ohratto on riisin ja couscousin tavoin vähän kurjaa poissiivottavaa lattialta...

Käytetäänkö teillä ohraa ruoan lisukkeena?

Taaperoiden grillibileet - ei ole maissin voittanutta!

Mitäpä olisi kesä ilman grilliruokaa! Sormiruokailija löytää kesäruuista monta suosikkia. Vietimme kesäistä grillausiltapäivää neljän taaperon ja vanhempiensa kanssa ja menu oli seuraava:

* maissipötkö halkaistuna kahteen palaan (maissi on ollut meillä sormiruokana jo 8-kuisesta asti: keitetty puolikas maissi pysyy kätevästi käsien välissä ja siitä on kiva rouskuttaa vaikka hampaita olisi vain pari. Huuhtele kylmällä vedellä ennen tarjoilua, sillä varsinkin puuosa on keittämisen jäljiltä kuuma)
* uusia perunoita
* jauhelihapihvejä
* kasvistikut foliossa
* halkaistuja kirsikkatomaatteja
* kurkkutikkuja

Ei muuta kuin viltti nurmelle ja nautiskelemaan!

Sormiruokailija ravintolassa - näillä vinkeillä onnistut!

Sormiruokailijan kanssa on ihanaa käydä ulkona syömässä kunhan on varustautunut hyvin eikä stressaa - ja kunhan välttelee lasten ruokalistoja!

Nakit ja ranskalaiset -tarjonnan sijaan kannattaa vilkaista "aikuisten listan" lisäkekohta ja tilata vaikkapa lisäkeperunoita, riisiä, kasviksia ja vihanneksia. Lounas- ja salaattibuffeteista on kätevä valita sormiruokailijalle oma annoksensa. Välillä kokoamme Pikkupöllön annoksen muiden lautasilta: äidiltä kanaa ja riisiä, isältä kasviksia ja leipää. Jollei listalla tunnu olevan mitään sopivaa, voi tarjoilijalta aina kysyä, voisiko jostakin annoksesta tilata vain kasvikset tai pari lihapullaa. Aina on onnistunut!

Aloittelevalle sormiruokailijalle (n. 6-10 kk) tein kotona omat eväät: keitettyä porkkanaa ja maissipötkö, kurkkupötköjä ja tomaattilohkoja. Näitä mutustellessa Pikkupöllö viihtyi pöydän ääressä yli tunnin. Vähitellen äidin rohkeus karttui, ja Pikkupöllö sai maistella ravintolaruokaa. Toki pyrin siihen, ettei alle 1-vuotias saa kovin suolaista ruokaa. Kannoin myös aina varoilta sosepurkkia mukana, jos listalta ei oikeasti löytyisi mitään sopivaa.

Hieman mallia annoksen asetteluun: porvoolaisen Sinnen kokki taikoi lapselle pyydettäessä oman kasvislautasen tomaatista, kurkusta ja porkkanoista.

Kun Pikkupöllö täytti vuoden, jäi sosepurkki entistä useammin avaamatta ja uusi makujen maailma aukesi. Kotona en varmaan olisi älynnyt tarjota Pikkupöllölle katkarapuja, mutta eräällä salaattilounaalla hän innostui äidin lautasella olevista lime-marinoiduista katkaravuista niin paljon, että niitä oli haettava lisää (äidille). Mukavaa vaihtelua kotimakuihin!

Sotkusta selviää suojaamalla ruokailijan ruokalapulla ja lattian vaikkapa harsolla tai lautasliinoilla. Olemme aina siivonneet pöydän ja noukkineet lattialle päätyneet palat pois - samalla rutiinilla se menee kuin kotonakin. Kosteuspyyhkeillä putsaa sekä ruokailijan että mahdolliset tahmat pöydästä ja syöttötuolista. Useimmista ravintoloista löytyy syöttötuoli, mutta itse asiassa sylissä istuessa tulee vähemmän sotkua (tällöin tosin myös tuolina olevan jalat on syytä peittää harsolla tmv.).

Nepalilainen maistui porvoolaisessa Khukurissa: lautasella erikseen tilattua kurkkua ja tomaattia sekä äidiltä special biryania ja naan-leipää.

Tässä kootut vinkit sormiruokailijan onnistuneeseen ravintolakäyntiin:

* suojaa lattia ja vaatteet ja siivoa jäljet

* pyyhi myös syöttötuoli (syöttötuolit ovat monesti yllättävän sotkuisia jo valmiiksi)

* kokoa annos lisäkelistalta ja omilta lautasilta

* tilaa lisäkkeet mieluiten jo heti juomatilauksen yhteydessä, jotta ruokaa saadaan nopeasti pöytään jäähtymään

* leikkipaikalla, ravintolan rappusissa jne. voi viettää aikaa kunnes ruoka tulee

* tuo mukanasi: luottoruokalappu, harso, nokkamuki, lusikka/haarukka (pienemmille), kosteuspyyhkeet

Puuttuuko listalta jotakin? Kommentoi alle!

Kolmen aterian luomukana

Jos ruoka on niin hyvää, että Pikkupöllö pyytää kahdesti "Lihhää" ja lopulta haluaa vielä nuolla lautasen, on syytä laittaa resepti heti jakoon :). Kolmen aterian luomukana poikkeaa yleensä tekemistäni ruuista sillä, että valmistelut vievät useamman tunnin, mutta kun yhtenä päivänä tekee huolellisesti, saa hyvät pohjat muutamalle seuraavallekin aterialle (toki riippuu syöjien määrästä, meillä pöydässä oli kerrallaan 1 pieni ja 1 tai 2 isoa).

Ensin tein kanaviillokkia, seuraavaksi kanarisottoa ja sitten kanakeittoa ja kanankoipia.

Perusainekset kolmeen ateriaan:
Pakastettu Pajuniemen luomukana
Risottoriisiä, perunaa (tai makaronia)
Kasviksia (esim. kesäkurpitsaa, porkkanaa, paprikaa, sipulia - vaihdellen eri aterioille)
Kermaa
Yrttejä
Kanamaustetta, esim. chicken masala

Aikaavievin urakka oli luomukanan sulatus ja keittäminen. Kana pitää ottaa vuorokautta aiemmin sulamaan jääkaappiin ja tämän jälkeen kanaa vielä keitetään 2,5 tuntia ennen kuin ruokaa voi alkaa tehdä. Toisaalta, kun kana on keitetty, loppuruoka (-ruuat) valmistuu nopeasti.

Ateria 1: kanaviillokki ja uuniriisiä

Ainekset:
Pajuniemen luomukana keitettynä
Kanan keitinliemi
Kermaa
Vehnäjauhoja
Mausteita
Risottoriisiä
Kasviksia riisin sekaan
Yrttejä
Öljyä (vinkki! Olen säästänyt Kolatun Yrtti -salaattijuuston yrttisen öljyn jääkaappiin, kun juustopalat ovat loppuneet. Tätä öljyä lorautin tähänkin ruokaa - tulee yrtit samalla!)

Kanaviillokin tein Pajuniemen ohjeen mukaan ja vaikka moni koulussa tätä ruokaa onkin kait kauhistellut, suosittelen kokeilemaan! Käytin mausteena itämaisesta kaupasta ostettua chicken masala -mausteseosta, joka antoi kanalle aivan ihanan pehmeän maun.

Kun kana on kiehunut kattilassa tunnin verran, valmistele uuniriisi. Pilko haluamasi kasvikset pieniksi paloiksi ja kippaa ne uunivuoan pohjalle. Sirottele päälle riisiä sen verran mitä teillä tulee aterialla kulumaan. Lisää halutessasi tilkka öljyä. Mausta yrteillä. Kaada lopuksi päälle vettä niin paljon, että kaikki ainekset peittyvät. Laita vuoka uuniin noin 175 asteeseen. Katso tunnin päästä, onko riisi pehmentynyt ja tarvittaessa lisää vettä tai sammuta uuni. Anna riisin kuitenkin hautua uunissa niin pitkään, kunnes kanaviillokki on hautumassa.

Kanaviillokkia pääset tekemään, kun kana on kiehunut niin kauan, että liha alkaa irrota luista. Ota kana pois kattilasta leikkuulaudalle. Ota uusi kattila, johon teet kanaviillokin kastikkeen juuri keittämästäsi kanaliemestä, ruokakermasta, vehnäjauhoista ja mausteista. Katso ohje Pajuniemeltä.

Pilko kanasta viillokkia varten palasia sen verran kuin arvelet teillä kuluvan ja laita kattilaan hautumaan. Minä irrotin kanan koivet ja siivet odottamaan seuraavaa ateriaa. Lopun rangan laitoin vielä uudestaan kanaliemikattilaan kiehumaan, minkä jälkeen sain rangasta irrotettua vielä lisää lihaa kanarisottoa varten.

Sormiruokailijan annos
Ota uuniriisi lautaselle jäähtymään sillä aikaa kun kanaviillokki hautuu. Lisää päälle kanaviillokin kastiketta ja kanaa. Meillä kanasta tuli niin pehmeää ja koska olin poistanut kaikki luut, uskalsin tarjota kanapalat sellaisenaan enkä mujuttanut niitä pieniksi. Kannattaa kuitenkin tehdä niin kuin oma sormiruokailija osaa.

Ja lopuksi: säästä kanaviillokin loppu kanarisottoon! Ja kanan keitinliemen voit vaikka pakastaa ja käyttää keitossa tai riisin keitinvetenä.

Ateria 2: kanarisotto uunissa

Nyt päästään jälleen helpon ruoanlaiton pariin! Nämä valmistelut onnistuvat vaikkapa sormiruokailijan aamupalan aikana.

Ainekset
Kasviksia
Risottoriisiä
Kanaviillokin liemi kanapaloineen
Yrttejä

Pilko esimerkiksi kesäkurpitsaa ja paprikaa pieniksi paloiksi (tai jos olit oikein nokkela ja pilkoit jo edellisellä kerralla runsaasti kasviksia, ota ne käyttöön nyt). Laita uunivuokaan risottoriisi, kasvikset ja yrtit ja kaada päälle edelliseltä aterialta jäänyt kanaviillokin liemi (tai niin paljon kuin vuokaan mahtuu) ja irrottamasi kanapalat. Laita noin 175-asteiseen uuniin hautumaan tunniksi. Tarkista riisin tilanne. Jos riisi on jo lähes kypsää, sammuta uuni ja jätä risotto hautumaan. Voitte hyvin käydä vaikka ulkona tässä vaiheessa ja palata sitten suoraan syömään. Risotto on hautunut valmiiksi ja on sopivan lämmintä syötäväksi.


Ateria 3: Kanakeitto

Jos meni ensimmäisen kana-aterian tekoon useampi tunti, on kanakeiton viiden minuutin valmisteluaika varmaankin ennätys! Ajattelin kuoria keittoon perunoita, mutta ei meillä ollutkaan niitä (ah, mikä ajansäästö!), joten kattilaan päätyi:

Kanaviillokin liemi kanapaloineen
Pussillinen pakastekasviksia
Pastaa
Pakastemaissipussillisen jämät
Vettä
Mausteita (lisäsin samaa chicken masala -sekoitusta kuin alunperinkin kanaviillokkiin).

Lisää ainekset vettä lukuunottamatta kattilaan ja sekoita. Kaada päälle vettä, mausta ja laita kattila kiehumaan. Kun pasta on kypsää, on keitto valmis.

Sormiruokailijan annos
Riippuu jälleen sormiruokailijasta, tarjoillaanko keitto keittona vai noukitaanko keiton sattumat erikseen lautaselle. Jos tarjoillaan keittona, ota sormiruokailijalle pari kauhallista jäähtymään hyvissä ajoin (kuuma keitto voi kaatua päälle ja tehdä ikävät palovammat) ennen ruokailua.

Ai niin ne kanankoivet ja siivet? Meillä oli kolmannella kerralla kolme ruokailijaa, joten lämmitin koivet ja siivet uunissa keiton lisukkeeksi.

Jäägurttia - voi kunpa asuisimme Turussa

Kesällä sormiruokailijamme on päässyt maistamaan monenlaisia makuja - myös jäätelöä! Italian-matkallamme ihastuimme jäädytettyyn jugurttiin, joka tuntui jäätelöä paremmalta vaihtoehdolta taaperolle tarjottavaksi. Jäägurtti-kyltti Turun kauppatorilla saikin meidät samantien pysähtymään. Ihanaa, taas saadaan "tätsiä"!

Jäägurtilla annos kootaan itse. Valittavissa on kahta erilaista jugurttia: maustamatonta luomujugurttia sekä mangojugurttia. Koristeluvaihtoehtoina oli karkkien lisäksi myös tuoreita mansikoita (nam nam nam!) sekä hedelmiä. Kun annos on valmis, se punnitaan ja maksu menee painon mukaan.


Sormiruokailijan annos

Kokosimme kaksi kuppia - toiseen "aikuisten" annoksen, johon tuli myös vähän karkkia ja toiseen yhteisen annoksen, jossa oli luomujugurttia, melonia ja mansikoita.

Sitten vain oma lusikka kullekin ja maistelemaan. Kesän upein kokemus!

Vinkki! Ota puulusikka lapselle - ainakin meidän vierailuaikaan sellaisia oli tarjolla. Pieni muovinen kertakäyttölusikka napsahtaa helposti pienten hampaiden välissä murusiksi ja niitä muruja ei ole kiva tonkia suusta pois.

Saavatko teillä pienet lapset syödä jäätelöä?

Porkkanaiset lettukestit

Ystävän vinkistä löysimme uuden koko perheen suosikkiruuan: porkkanaletut. Resepti löytyy Valion sivuilta (muunnelma pinaattiletuista). Ainekset ovat simppelit: porkkanaraastetta, munia, jauhoja (käytin jauhopussien jämät, joten mukaan tuli vehnäjauhon ja ohrajauhon lisäksi myös hieman ruisjauhoja) ja margariinia. Suolan jätin kokonaan pois.

Vinkki: porkkanaraasteen kannattaa tosiaan olla hienoa. Itse yritin päästä nopeammin paistohommiin ja käytin raastimen isompaa puolta. Karkea raaste ei oikein "sulaudu" taikinaan, joten vaatii vähän enemmän työtä saada lettu pannulla tekeytymään. Joulun jälkeen ostin alennuksesta valmispötkön porkkanasosetta pakastimeen - onnistuisivatkohan letut siitä?

Sormiruokailijan annos

Jos käytössäsi on lettupannu, letut ovat sellaisinaan sopivankokoisia. Isolla pannulla tehdyt letut voi repiä pienemmiksi riekaleiksi. Tarjoile vaikkapa raejuuston, tomaatin ja kurkun kera. 

Mitä vauva syö Ruotsin-risteilyllä?

Haluatko sormiruokailutilanteeseen perinteisten vieruspöydästä tuijottelijoiden lisäksi ilahtuneita huudahduksia? Lähde sormiruokailijan kanssa Ruotsin-risteilylle.

Pikkupöllö pääsi ensimmäiselle Ruotsin-risteilylleen 8-kuisena ja jännitin etukäteen buffet-ruokailun onnistumista: Saako vauva siellä syödäkseen? Mitä kanssamatkustajat ajattelevat?

Varsinkin aamupalalla sormiruokailu on helppoa: valmiiksi lohkottuja hedelmiä ja vihanneksia sai mahan täydeltä. Myös puuro kuuluu meriaamiaisen valikoimaan - ja keittiöhenkilökunnan mukaan puuroon ei ainakaan meidän ruokailuaamuina ollut lisätty suolaa. 

Illallisbuffetiin valmistauduimme omalla purkkiruualla, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Alkupalat löytyivät kyllä kätevästi buffetin antimista: lautaselle päätyi keitettyjä perunoita (todennäköisesti keitinvedessä oli suolaa, mutta yksittäistä perunaa kohden määrä tuskin on päätähuimaava), kurkkua, tomaatteja, pikkuporkkanoita ja vielä jälkiruokapöydästä hedelmiä. Muuten sormiruokailijalle on vaikea löytää ruokaa buffetista: kermaperunoita, suolaisia lihoja ja leikkeleitä, raakaa ja/tai suolaista kalaa, grilliruokaa...  Lastenpöydässä tarjolla oli vain nakkeja, ranskalaisia ja lihapullia - nämäkin liian suolaisia ja rasvaisia vauvalle.

Kun eväät oli saatu pöytään, ruokailu sujui mallikkaasti. Nähtävää ja ihmeteltävää oli niin paljon, että pikkupöllö viihtyi hyvin. Varsinkin vieressä istuvalle hymyilevälle ruotsalaispariskunnalle oli kiva esitellä taitoja. Lopuksi vielä pöydän pyyhkiminen ja lattialle tippuneiden palasten noukkiminen, joten uskallettiin mennä seuraavanakin iltana syömään.

Summa summarum: Näin ruokailu Ruotsin-laivalla alle 1-vuotiaan vauvan kanssa onnistuu:

- omat pääruuat mukaan (varmuuden vuoksi!)

- buffetista riittävästi mutusteltavaa, jotta vauva viihtyy pöydässä niin kauan että vanhemmatkin saavat syödyksi (meillä meni varmaankin tunnin verran)

- laita lautasliinoja, harso tms. lattialle keräämään tippuvat palat

- rentoudu!

Vinkki

Laivan syöttötuoli oli 8-kuiselle melko väljä. Nokkela tarjoilijamme kehitteli kuitenkin lautasliinapaketista tuen selän taakse. Pyydä siis lautasliinapakettia lainaan!

Kasvislasagnea taaperolle

Kun yksittäisten palojen syöminen alkaa sujua, vaihtelua saa perusuuniruuilla, joissa kaikki on sekoitettu keskenään. Makaronilaatikko on tietenkin yksi suosikeista, mutta myös kasvislasagne tuntui maistuvan.

Tällä kertaa nappasin ohjeen Kotikokki.netistä. Sormiruokailijalle sovelsin ohjetta jättämällä suolat pois. Lisäksi meillä ei ollut tomaattipyreetä, mutta hyvin tuntui onnistuvan ilmankin. Meillä on sen verran pieni uunivuoka, että maitoa meni vain puoli purkkia.

Lasagnen teossa on pilkkomisineen ja hauduttamisineen aika monta työvaihetta, joten ihan hetkessä tämä ei valmistu. Aloitinkin pilkkomiset samaan aikaan kuin keitin aamupuuron. Näin sain lasagnen uuniin heti aamupalan jälkeen - ja pikkupöllö sai puurohetkeen mielenkiintoista seurattavaa. Lasagnen kypsyessä luimme muutamat kirjat ja puimme ulkovaatteet. Sitten nappasin lasagnen pois uunista ja jätin pöydälle jäähtymään pihaleikkien ajaksi. Se oli juuri sopivaa, kun palasimme sisään nälkäisinä. Höysteeksi jälleen raejuustoa, tomaattia ja kurkkua.

Sormiruokailijan annos:

Pilko jäähtynyttä lasagnea sormiruokailijan kouraan sopiviksi lohkoiksi.

   

Muroja vauvalle - Talk-murut

Kun kahdesti päivässä keittää puuroa ja pesee puurokattilan, kaipaa välillä jotakin vähän nopeampaa ja helpompaa. Murot olisivat helppoja tarjota, mutta monissa on paljon sokeria ja suolaa, lisäaineista puhumattakaan.

Monet sormiruokailijat hehkuttavat Talk-muruja. Kaurasta, ohrasta ja rukiista paahdetut pallerot sisältävät lisäksi vain hippusen merisuolaa (0,95 %), joten niitä voi antaa taaperolle hyvin mielin. Ja pinsettiote saa hyvää harjoitusta.


Meillä syötiin Talk-muruja pakastimesta otettujen mustikoiden kanssa niin huolellisesti, ettei lattialle päätynyt ainuttakaan mustikkaa eikä murua. Äiti kiittää!

Ainoa huono puoli muruissa? Jos paketti unohtuu pöydälle, niitä pitäisi saada joka aterialla!

Yrttinen makaronijauhelihamössö piristävällä porkkanaraasteella

Klassinen arkiruoka, jonka voi valmistella jo aamupuuron aikaan ennen pihalle menoa. Tämäkin ruoka valmistuu kätevästi yhdessä keskikokoisessa kattilassa:



Valuta kattilaan vettä noin puoliväliin.

Tipauta jauhelihaköntti kattilaan ja laita liedelle kiehumaan.

Sekoittele/irroittele välillä jauhelihaa. Lihan ei tarvitse olla kuitenkaan kokonaan irtonaista, sillä pienet jauhelihakokkareet sopivat hyvin sormiruokailijalle.

Kun jauheliha alkaa olla ruskistunutta, kaada mukaan tarvisemasi määrä makaroneja ja mausta esimerkiksi yrteillä, pippureilla ja vaikkapa tomaattikastikkeella. Anna kiehua hetken.

Jos teillä on jo kiire pihalle, voit tässä vaiheessa napata kattilan liedeltä ja jättää muhimaan - makaronit pehmenevät juuri sopivasti hiekkalaatikkoleikkien aikana ja ruokakin ehtii jäähtyä syömäkelpoiseksi.

Porkkanaraaste vaatiikin sitten hieman enemmän käsivoimia, mutta on pienten herkkua. Pese ja kuori pari porkkanaa ja raasta valmiiksi jääkaappiin odottelemaan. Meillä ainakin osoittautui suosikiksi. Lisäksi tarjolle vaikkapa raejuustoa (toinen suosikki!). Arlan luomuraejuustossa ei ole lisäaineita.

Sormiruokailuarjen helpottajat top 5

Näillä periaatteilla sormiruokailijan eväät valmistuvat sujuvasti ja aikaa jää myös leikkimiseen.

1) "Keitot"

Keitän monesti jauhelihat ja vastaavat kattilassa paistamisen sijaan. Samalla kattilaan voi sitten heittää muutkin ainekset: kasviksia, makaroneja, mausteet. Taaperolle voi noukkia kypsät ainekset lautaselle. Isommat voivat syödä joko liemen kera tai ilman.

Ja mikä parasta, tiskattavaksi tulee yksi kattila! (Kannattaa muuten laittaa kattila heti likoamaan, sillä lihaa keitettäessä tulee paljon vaahtoa, joka kuivuessaan tarttuu ikävästi kattilan reunoihin.)

2) Uuniruuat

Jälleen, jos kaiken voi valmistaa samassa astiassa, miksi käyttää monta? Vähemmän tiskiä, enemmän aikaa muulle! Ja parhaimmillaan padan voi jättää uuniin hautumaan hiekkalaatikkoleikkien ajaksi.

Esimerkiksi näitä meillä on tehty uunissa:

Lohta kasvis-riisipedillä >

Uunirisotto >

Tomaattikana >

3) Liukuhihnatyö

Mitä teetkin, tee se järjestyksessä ja ennakoiden! Tiskimäärät saa pidettyä kurissa, kun pilkkoo kasvikset "puhtausjärjestyksessä": Ensin pilkotaan raakana syötävät kurkut, tomaatit ja paprikat, sitten kuorittavat porkkanat ja perunat.

Pikkupöllö on varsinainen kurkkuhirmu, joten kurkkua ei ole koskaan liikaa. Pilkonkin kerralla koko kurkun ja laitan lasiseen säilytysastiaan (lasisessa tuntuu säilyvän paremmin, meillä on Frigoverre-astioita). Siitä saa kurkut vähintäänkin kahdelle aterialle, parhaimmilaan seuraavallekin päivälle.

Myös kasvikset voi pilkkoa koko päivän tarpeiksi samalla. Jos ei jaksa syödä kahdesti päivässä vaikkapa porkkanaa, voi osan kasviksista tehdä lounaaksi ja toisen setin jättää odottamaan iltaruuan valmistamista.

4) Pakastimesta suoraan kattilaan

Pakastimessa kannattaa aina olla kiireisen ja/tai kiukkuisen päivän varalle pikaruokaa, jonka voi vain heittää kattilaan samalla, kun joku roikkuu lahkeessa kiinni. Samaan kattilaan voi hyvin heittää vaikkapa pussillisen kasviksia ja pakastetut lihapullat ja hulauttaa joukkoon vielä vaikkapa makaronit. Sillä aikaa kun te luette satuja sohvalla, kattilassa sulaa ja kiehuu ruoka valmiiksi. Sekaan voi jälleen laittaa tomaattimurskaa.

5) Jäähdytä ajoissa

Ota aina ensin pikkuisen ateria jäähtymään. Porkkanat, makaronit ja riisit ovat helposti todella kuumia. Meillä napsin pikkupöllön lautaselle sopivan annoksen heti kun ruoka on valmista. Sitten käymme esimerkiksi ottamassa maidot ja pesemässä kädet, jotta ruualla on aikaa jäähtyä.

Kätevästi uunissa - tomaattikana

Meidän perheen klassikko! Kanafileet vuokaan, päälle tomaattimurskaa ja yrttejä ja 200-asteiseen uuniin noin tunniksi riippuen siitä, kuinka paksuja fileet ovat. Paketeissa on yleensä lyhyempi valmistusaika ja kuumempi uuni, mutta olen pelannut varman päälle ja pitänyt pidempään. Sitä paitsi tomaattimurska alkaa tummeta liian kuumassa. Kanan kypsyys kannattaa tarkistaa ennen tarjoilua halkaisemalla yksi filee.
Sormiruokailijan annos

Riivi kana haarukalla ja veitsellä pieneksi silpuksi. Tarjoile suosikkikasviksien ja riisin tai makaronin kera. Laita vielä riisin tai makaronin ja kanan päälle muutama lusikallinen tomaattimurskaa vuuasta.

Huom! Monissa tomaattimurskissa on suolaa. Pirkan luomu tomaattimurskassa ei ole, joten sitä löytyykin meiltä kaapin täydeltä juuri näitä arjen kiireisiä hetkiä varten.

Vinkki-vinkki: Jos tomaattikana alkaa kyllästyttää tai kylässä on aikuisvieraita, voit valmistaa kaksi versiota samalla kertaa. Meillä on kaksi pientä lasista uunivuokaa, jotka mahtuvat vierekkäin uuniin. Aikuisten versiossa tomaattimurskan voi korvata vaikkapa pestolla ja juustoraasteella.

Paras kaurapuuro

Jostakin syystä puuropaketeissa neuvotaan aina keittämään ensin vesi ja vasta sitten lisäämään hiutaleet. No eihän sellaiseen ole aikaa! Puurosta tulee paljon pehmeämpää, kun laittaa vedet ja hiutaleet samalla kertaa. Näin kauran "maito" ehtii liueta keitinveteen ja pehmentää puuron.

Sormiruokailijan puuron ei kannata olla löysää. Ainakin aluksi puuro kauhotaan nyrkillä suuhun, joten on parasta, ettei se valu kovin helposti kädestä pois.

Puuron pikajäähdytys

Iltapuuron on usein syytä olla pikaisesti tarjoilulämpöistä. Kuuma puuro voi polttaa sormet ja suun. 

Meillä puuro viilennetään 

a) pakastemustikoilla (sotkuista, mutta hyvää!)

b) jääkaapissa säilytettävällä hedelmäsoseella (suosikkina Bonnen luomuomppusose)

c) lautanen puuroineen päivineen hetkeksi jääkaappiin

Miksi sormiruokaa?

Jostakin luin, että sormiruokailu on laiskan äidin valinta (En muista, mutta varmaankin Omin sormin suuhun tai Minä syön itse -kirjasta)! Siksipä se sopii minulle! Meilläkin kokeiltiin aluksi soseita, mutta tuntui, että kaikki aika menee soseiden tekemiseen. Ja kun sose oli vihdoin jäähtynyt syömäkelpoiseksi, oli pikkupöllö jo uupunut ja nälissään. Enkä itse ehtinyt syödä oikein missään välissä. Sormiruokailleissa koko perhe syö samaa ruokaa samaan aikaan, eikä toisen syöttämiseen mene aikaa.

Upeinta on, miten päivä ja ateria kerrallaan pikkupöllö on oppinut uusia taitoja ja makuja. Aluksi jokaisen aterian jälkeen piti houkutella pikkupöllöä avaamaan suunsa, että näkisi, onko sinne jäänyt vaikkapa tomaatinkuoria kitalakeen. Yhtenä päivänä huomaa, että pikkupöllö osaa itse imeä tomaatista sisälmyksen ja laittaa kuoret pöydälle (tai lattiallle). Puuroa syödään ensin kahdella nyrkillä, välillä lautasta nuollen, välillä valmiiksi täytetyllä lusikalla ja sitten lusikan ja nyrkin yhdistelmällä. Sitten hän alkaa osoittelemaan kädessäsi olevaa haarukkaa ja kun annat hänelle oman haarukan, alkaa hän määrätietoisesti metsästää makaroniputkiloa haarukkaan. Yhtenä päivänä metsästys onnistuu ja kummatkin ovat iloisia, kun haarukka makarooneineen päätyy suuhun. Ja eräänä päivänä mustikkapuurosession jälkeen lattialta löytyy vain yksi mustikka.

Siksi sormiruokaa.

Kerralla uunissa - lohta kasvis-riisipedillä

1) Ota sopivan kokoinen uunivuoka ja kippaa sen pohjalle kypsentämätöntä riisiä sen verran mitä  syötte yhdellä tai kahdella ruokailulla.
2) Ripottele päälle kasviksia (joko suoraan pussista, esimerkiksi Amerikan sekoitus tai jos olet oikein ahkera, itse pilkkomiasi).
3 ) Kaada vuokaan vettä niin, että kasvikset ja riisi peittyvät.
4) Laita lohifilee päällimmäiseksi nahkapuoli ylöspäin.
5) Ripottele päälle yrttejä. Sitruunan mehukin sopii sekaan, jos sitä sattuu olemaan.
6) Uuniin esim. 175 astetta noin tunniksi.

Sormiruokailijan annos

Ota lautaselle lusikallinen riisiä ja kasviksia. Etenkin riisi pysyy kauan kuumana, joten sitä kannattaa levittää lautaselle, että se jäähtyisi.

Varmista, ettei kalassa ole ruotoja: riivi kalapala veitsellä ja haarukalla huolellisesti muruiksi.

Voiko risottoa tehdä uunissa?

Aika helposti arjessa alkaa pyöriä samat muutamat ruuat. Eräänä päivänä kaapissa oli maustamattomia kanasuikaleita ja heräsi halu tehdä jotakin vähän erilaista - mahdollisimman helpolla tietenkin. Voisiko risottoa tehdä uunissa?

Löysin uunirisottoon ohjeen Mimmin keittiöstä, ja sovelsin sitä näin:

Meidän risottoomme tuli herne-maissi-porkkanaa (kyllä, suoraan pakastimesta), kanasuikaleita, riisiä ja yrttejä. Maitotuotteita pikkupöllö ei vielä juuri käytä, joten kerman jätin pois (ei sitä kyllä olisi kaapista löytynytkään). Eikä tietenkään suolaa laitettu.

Kaikki ainekset siis vuokaan, runsaasti vettä päälle ja noin tunniksi 200-asteiseen uuniin. Jos mahdollista, välillä voi käydä vähän möyhimässä vuokaa ja tarvittaessa lisätä nestettä.

Sormiruokailijan annos

Uunirisotto on kuumaa ruokaa, joten on tärkeää ottaa sormiruokailijalle annos ajoissa jäähtymään. Eri ainesosia voi hieman levitellä eri kohtiin lautasta/tarjotinta. Herne-maissi-porkkana ja riisinjyvät antavat jälleen hyvän mahdollisuuden harjoitella pinsettiotetta.