Sormiruokailuarjen helpottajat top 5

Näillä periaatteilla sormiruokailijan eväät valmistuvat sujuvasti ja aikaa jää myös leikkimiseen.

1) "Keitot"

Keitän monesti jauhelihat ja vastaavat kattilassa paistamisen sijaan. Samalla kattilaan voi sitten heittää muutkin ainekset: kasviksia, makaroneja, mausteet. Taaperolle voi noukkia kypsät ainekset lautaselle. Isommat voivat syödä joko liemen kera tai ilman.

Ja mikä parasta, tiskattavaksi tulee yksi kattila! (Kannattaa muuten laittaa kattila heti likoamaan, sillä lihaa keitettäessä tulee paljon vaahtoa, joka kuivuessaan tarttuu ikävästi kattilan reunoihin.)

2) Uuniruuat

Jälleen, jos kaiken voi valmistaa samassa astiassa, miksi käyttää monta? Vähemmän tiskiä, enemmän aikaa muulle! Ja parhaimmillaan padan voi jättää uuniin hautumaan hiekkalaatikkoleikkien ajaksi.

Esimerkiksi näitä meillä on tehty uunissa:

Lohta kasvis-riisipedillä >

Uunirisotto >

Tomaattikana >

3) Liukuhihnatyö

Mitä teetkin, tee se järjestyksessä ja ennakoiden! Tiskimäärät saa pidettyä kurissa, kun pilkkoo kasvikset "puhtausjärjestyksessä": Ensin pilkotaan raakana syötävät kurkut, tomaatit ja paprikat, sitten kuorittavat porkkanat ja perunat.

Pikkupöllö on varsinainen kurkkuhirmu, joten kurkkua ei ole koskaan liikaa. Pilkonkin kerralla koko kurkun ja laitan lasiseen säilytysastiaan (lasisessa tuntuu säilyvän paremmin, meillä on Frigoverre-astioita). Siitä saa kurkut vähintäänkin kahdelle aterialle, parhaimmilaan seuraavallekin päivälle.

Myös kasvikset voi pilkkoa koko päivän tarpeiksi samalla. Jos ei jaksa syödä kahdesti päivässä vaikkapa porkkanaa, voi osan kasviksista tehdä lounaaksi ja toisen setin jättää odottamaan iltaruuan valmistamista.

4) Pakastimesta suoraan kattilaan

Pakastimessa kannattaa aina olla kiireisen ja/tai kiukkuisen päivän varalle pikaruokaa, jonka voi vain heittää kattilaan samalla, kun joku roikkuu lahkeessa kiinni. Samaan kattilaan voi hyvin heittää vaikkapa pussillisen kasviksia ja pakastetut lihapullat ja hulauttaa joukkoon vielä vaikkapa makaronit. Sillä aikaa kun te luette satuja sohvalla, kattilassa sulaa ja kiehuu ruoka valmiiksi. Sekaan voi jälleen laittaa tomaattimurskaa.

5) Jäähdytä ajoissa

Ota aina ensin pikkuisen ateria jäähtymään. Porkkanat, makaronit ja riisit ovat helposti todella kuumia. Meillä napsin pikkupöllön lautaselle sopivan annoksen heti kun ruoka on valmista. Sitten käymme esimerkiksi ottamassa maidot ja pesemässä kädet, jotta ruualla on aikaa jäähtyä.

Kätevästi uunissa - tomaattikana

Meidän perheen klassikko! Kanafileet vuokaan, päälle tomaattimurskaa ja yrttejä ja 200-asteiseen uuniin noin tunniksi riippuen siitä, kuinka paksuja fileet ovat. Paketeissa on yleensä lyhyempi valmistusaika ja kuumempi uuni, mutta olen pelannut varman päälle ja pitänyt pidempään. Sitä paitsi tomaattimurska alkaa tummeta liian kuumassa. Kanan kypsyys kannattaa tarkistaa ennen tarjoilua halkaisemalla yksi filee.
Sormiruokailijan annos

Riivi kana haarukalla ja veitsellä pieneksi silpuksi. Tarjoile suosikkikasviksien ja riisin tai makaronin kera. Laita vielä riisin tai makaronin ja kanan päälle muutama lusikallinen tomaattimurskaa vuuasta.

Huom! Monissa tomaattimurskissa on suolaa. Pirkan luomu tomaattimurskassa ei ole, joten sitä löytyykin meiltä kaapin täydeltä juuri näitä arjen kiireisiä hetkiä varten.

Vinkki-vinkki: Jos tomaattikana alkaa kyllästyttää tai kylässä on aikuisvieraita, voit valmistaa kaksi versiota samalla kertaa. Meillä on kaksi pientä lasista uunivuokaa, jotka mahtuvat vierekkäin uuniin. Aikuisten versiossa tomaattimurskan voi korvata vaikkapa pestolla ja juustoraasteella.

Paras kaurapuuro

Jostakin syystä puuropaketeissa neuvotaan aina keittämään ensin vesi ja vasta sitten lisäämään hiutaleet. No eihän sellaiseen ole aikaa! Puurosta tulee paljon pehmeämpää, kun laittaa vedet ja hiutaleet samalla kertaa. Näin kauran "maito" ehtii liueta keitinveteen ja pehmentää puuron.

Sormiruokailijan puuron ei kannata olla löysää. Ainakin aluksi puuro kauhotaan nyrkillä suuhun, joten on parasta, ettei se valu kovin helposti kädestä pois.

Puuron pikajäähdytys

Iltapuuron on usein syytä olla pikaisesti tarjoilulämpöistä. Kuuma puuro voi polttaa sormet ja suun. 

Meillä puuro viilennetään 

a) pakastemustikoilla (sotkuista, mutta hyvää!)

b) jääkaapissa säilytettävällä hedelmäsoseella (suosikkina Bonnen luomuomppusose)

c) lautanen puuroineen päivineen hetkeksi jääkaappiin

Miksi sormiruokaa?

Jostakin luin, että sormiruokailu on laiskan äidin valinta (En muista, mutta varmaankin Omin sormin suuhun tai Minä syön itse -kirjasta)! Siksipä se sopii minulle! Meilläkin kokeiltiin aluksi soseita, mutta tuntui, että kaikki aika menee soseiden tekemiseen. Ja kun sose oli vihdoin jäähtynyt syömäkelpoiseksi, oli pikkupöllö jo uupunut ja nälissään. Enkä itse ehtinyt syödä oikein missään välissä. Sormiruokailleissa koko perhe syö samaa ruokaa samaan aikaan, eikä toisen syöttämiseen mene aikaa.

Upeinta on, miten päivä ja ateria kerrallaan pikkupöllö on oppinut uusia taitoja ja makuja. Aluksi jokaisen aterian jälkeen piti houkutella pikkupöllöä avaamaan suunsa, että näkisi, onko sinne jäänyt vaikkapa tomaatinkuoria kitalakeen. Yhtenä päivänä huomaa, että pikkupöllö osaa itse imeä tomaatista sisälmyksen ja laittaa kuoret pöydälle (tai lattiallle). Puuroa syödään ensin kahdella nyrkillä, välillä lautasta nuollen, välillä valmiiksi täytetyllä lusikalla ja sitten lusikan ja nyrkin yhdistelmällä. Sitten hän alkaa osoittelemaan kädessäsi olevaa haarukkaa ja kun annat hänelle oman haarukan, alkaa hän määrätietoisesti metsästää makaroniputkiloa haarukkaan. Yhtenä päivänä metsästys onnistuu ja kummatkin ovat iloisia, kun haarukka makarooneineen päätyy suuhun. Ja eräänä päivänä mustikkapuurosession jälkeen lattialta löytyy vain yksi mustikka.

Siksi sormiruokaa.